Karhuja ja kenttähevosia

Suomenhevosten lisäksi Kielokorvessa kasvatetaan pienimuotoisesti karjalankarhukoiria, itäsiperianlaikoja, suomenlapinkoiria, lapinporokoiria ja rekikoiria. Seurakoiraelämän lisäksi karjikset ja laikat osallistuvat säännöllisesti vHKL:n ja vMJY:n alaisiin kisoihin, lappalaiset kisaavat vPKY:n alaisia kisoja ja rekikoirat vMJY:n, VVL:n ja VTKL:n alaisia kisoja.

Koiriin pääset tutustumaan täällä!


Kielokorven Kartanon henkilökunta koostuu kuudesta vakiohenkilöstä, sekä satunnaisesti vierailevista apukäsistä. Talon emäntänä toimii Annmarie, tutummin vain anspe. Entinen isäntä ja Annmarien isä Antero hääräilee edelleen tilalla apukätenä, ottaen kuitenkin eläkkeen tuomin rennon ottein.

Annmarien oikeana kätenä talon asioissa toimii Mirva ja Mirvan apukäsinä toimivat Laura, Heidi ja Roosa. Naapurin viljelijäisäntä Auvo on myös tarpeen tullen auttelemassa poikansa Miikan kanssa. Kengittäjäsetä Seppo sekä eläinlääkäri Satu pyörähtävät talolla tarpeen vaatiessa.


Kruunutilasta perintötilaksi

Kielokorven Kartanon historia ylettyy ainakin 1700-luvun alkuun, niiden tietojen pohjalta mitä arkistoista on löytynyt. Kielokorven Kartano, alkuperänimeltään Liljekonvaljkärr Gård, oli alunperin kruunutila, minkä sitten isoisäni isä Jaakko lunasti itselleen vuonna 1919 torpparilain myötä. Kielokorven tila oli alkujaan yltänyt koko Liekinvaaran, mistä sittemmin lohkottiin pientiloja itse kartanon ympärille. Kielokorven Kartano jäi suurtilaksi mitä Jaakko ylläpiti, ja näin ollen siitä muodostui perintötila. Tilalle jäi itse kartanon alueen lisäksi kaksi tallirakennusta, kuusi hehtaaria peltoa sekä neljä hehtaaria metsää. Tilalta pois annettiin kymmenen hehtaaria peltoa ja toiset kymmenen metsää.

Vuonna 1938 kartanossa tapahtui ensimmäinen vallanvaihto Jaakon ja hänen vanhimman poikansa välillä. Aiemmin kartanossa olleen parin suomenhevosen määrä kasvoi lähes nelinkertaiseksi nuoren isännän ollessa kiinnostunut hevoskasvatuksesta. Hevosmäärää kuitenkin verotti vuonna 1939 alkanut talvisota ja sodan loputtua selvinneet hevoset pystyi laskemaan kolmella sormella. Lähes kahden vuosikymmenen jälkeen hevosmäärä saatiin samanlaiseksi mitä se oli ollut ennen talvisotaa ja toista maailmansotaa.

Isäni vanhimmalle veljelle tila siirtyi kolmannen vallanvaihdon myötä. Isäni vanhin veli kerkesi olla kartanon isäntänä puolivuosikymmentä, ennen kuin äkillinen tauti vei voiton. Perimysjärjestyksessä seuraavina olleet veljet heilauttivat tilalle kättään kaupunkien vilskeestä ja yhteistuumin talo siirtyi isälleni. Isäni oli ollut koko ikänsä isänsä tapaan hevosmiehiä, enemmänkin ravipuolella, mutta jonkinlainen ihastuminen ratsupuolen suomenhevosiin kehkeytyi meikäläisen saadessa eka oma kenttäpiekkari.






Webdesign © Shady
Otsikkokuvat © Kristina Alexanderson (CC BY-NC-SA 2.0), Ram & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Kaikki muu © Kielokorven Kartano ellei toisin mainita
virtuaalitalli